Uskallatko elää juuri sinun tarinaasi todeksi?

Saan työskennellä paljon nuorten kanssa, myös terapeutin ominaisuudessa sekä kouluttaa nuorten kanssa työskenteleviä. Olen surullinen ja pettynytkin siihen, millaiset paineet me aikuiset ja yhteiskunta luomme nuorille. Heidät opetetaan elämään suorituskeskeistä elämää ja he kuulevat tarinaa siitä, että mikään ei riitä. Täytyy menestyä lukiossa ja jo yhä nuorempana, että pääsee lukioon. Lukiossa on suoritettava ja luettava totta kai pitkää matematiikkaa tai sinusta ei tule yhtään mitään. Suorita, suorita, suorita! Se tarina painona repussa me etenemme kunnes pääsemme eläkkeelle. Tulipa suoritettua!

Tämäkö on tehnyt meidät onnelliseksi? Sekö on onnellisuuden ydin? Vai onko se vaan uskomus, jota ehkä tiedostamattakin jaat eteenpäin. Kenties uskomus siitä, että sinun arvoasi ihmisenä mittaavat sinun suorituksesi ja saavutuksesi. Me emme voi muuttaa historiaa, mutta me voimme vaikuttaa siihen, mitä ja kenen tarinaa kerromme eteenpäin ja elämme todeksi omassa elämässämme tänään ja tässä.

Entä jos tavatessasi nuoren hänen valmistujaisissaan tai ihan vaan arjen keskellä jakaisitkin hänelle jotain arvokasta ja autenttista siitä paikasta itsestäsi, joka on oikeasti lisännyt onnellisuuttasi.

Tätä ennen voisimme pysähtyä myös oman itsemme äärelle. Sen kysymyksen äärelle, mikä on minulle arvokasta, miten haluan tätä elämää elää. Entä jos kirjoittaisit jo tänään itsellesi onnittelupuheen 80 vuotis-syntymäpäivillesi. Mistä sinä haluat tulla puheessa muistetuksi?

”Askel kerrallaan olen mennyt eteenpäin rohkeasti elämään ja itseeni luottaen. Jokaisesta askeleesta nauttien. Hämmästellen, miten jokainen kompastuminen on minua kasvattanut ja kuinka paljon ne ovat opettaneet. Olen ollut läsnä tällä matkalla, muistanut kiittää päivittäin. Huomannut sen kaiken kauniin ympärilläni, ne rakkaat matkakumppanit, joille olen sanoin ja teoin osoittanut, miten tärkeä osa tätä matkaa he ovat, arvostanut. Iloinnut ja rakastanut, surrut ja itkenyt. Rakastunut elämään yhä uudelleen ja uudelleen.

Olen seissyt rakastavasti oman itseni puolella. Pyrkinyt kohtelemaan itseäni samalla rakkaudella, lempeydellä ja kunnioituksella, kuin kaikkia niitä ihmisiä, joita rakastan syvästi. Löytänyt hiljaisuuden kauneuden. Sitoutunut minulle merkityksellisten asioiden edistämiseen tässä maailmassa. Kiire ei ole ollut mihinkään, miksi olisikaan, tässä valmiissa maailmassa, jossa me olemme jo perillä, mutta emme koskaan valmiita. Hyväksyen, että asiat on juuri oikein näin. ”

Valitse kertoa ja elää todeksi omaa arvokasta tarinaasi. Se saa tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Ps. Sukunimeni on vaihtunut, jos uusi nimeni ihmetyttää. Senkin takana on omakohtainen tarina siitä, miten haluan tätä elämää elää.

Teksti on julkaistu myös Hidasta elämää -sivustolla Hannen Pysähtymisiä blogissa.